Vanhusten nöyryyttämisen on loputtava

Lauantai 2.2.2019 - Kaisa Juuso

Olen kirjoittanut vanhustenhoidon perusongelmasta eli liian alhaisesta hoitajamitoituksesta jo vuonna 2011. Ilmiö ei todellakaan ole mitenkään uusi eikä koske pelkästään yksityisen sektorin toimijoita.  

Nyt kun media vihdoin ja viimein nostaa kissan pöydälle ovat kaikki valmiita lupaamaan, että hoitajamitoitusta nostetaan. Paitsi kokoomus. Keskustakin empii. Ministeri Saarikon mukaan hoivan pitää perustua luottamukseen. Oi voi. Se luottamus on mennyt jo aikoja sitten.

Näitä vanhustenhoidon epäkohtia on nyt ansiokkaasti listattu Iltasanomien toimesta ja hyvä niin. Muistisairaille vanhuksille laitetaan vaippa, koska ei ehditä käyttämään vessassa. He myös makaavat märissä vaipoissaan tuntikausia, viriketoimintaa ei ole, ulos ei pääse, ruokailuvälit ovat liian pitkiä, lääkehoito on vähän sinnepäin, heitä teljetään huoneisiinsa, sidotaan tuoliin, ei ehditä suihkuttaa, sijaisia ei palkata jne. Viriketoiminta on radion kuuntelua tai tv:n katselua. Hoitajat uupuvat ja masentuvat.

Tämä on syvästi nöyryyttävää ja ihmisarvon vastaista hoivaa. Meillä on peiliin katsomisen paikka. Häpeäpaaluun ja jalkapuuhun joutaisivat kaikki päättäjät jotka ovat silmänsä ummistaneet tältä. 

Hoitajamitoituksen nostaminen ja valvonnan lisääminen ovat toimenpiteitä joilla suurin osa näistä ongelmista voidaan ratkaista. Hoitajamitoitus pitää ehdottomasti kirjata lakiin ja kunnille antaa lisää rahaa siihen valtionosuuksia korottamalla. Jokaisen hoivakodin ilmoitustaululle lappu josta näkee kuinka monta hoitajaa pitää olla aamu-, ilta ja yövuorossa. Siitä ne voi kuka tahansa ja koska tahansa tarkistaa ja laskea hoitajat. Hoitajia ei myöskään saa velvoittaa siivoukseen, ruuanlaittoon eikä pyykkien pesemiseen. Kaikki niihin käytetty aika on poissa hoitotyöstä ja niihin tehtäviin on olemassa ihan omat ammattilaisensa.

Nyt on oikeasti tekojen aika. Ei anneta tämän kohun unohtua.

Arpelan pienkodista

Tiistai 3.5.2016 - Kaisa Juuso

Vastine Arpelan valtuutettuja Pohjolan Sanomissa muutama viikko sitten moittineelle siitä, ettei omaan kylään saada vanhuksille hoivakotia.

Arpelan kyläkeskuksessa sijaitsee Rauhala niminen kiinteistö jonka on arvioitu soveltuvan tarkoitukseen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja ja johtavat virkanaiset ovat pyynnöstäni käyneet tutustumassa kyseiseen kiinteistöön jo vuonna 2013.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan määrärahat ovat olleet koko valtuustokauden todella tiukassa seurannassa, ja olemme joutuneet joka vuosi priorisoimaan erilaisia hankkeita.  Asia ei kuitenkaan ole unohtunut ja viime syksyn budjettineuvotteluissa se sisällytettiin v. 2016 talousarvioon ns. kustannusneutraalina hankkeena. Se tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyslautakunta on valmis vuokraamaan kiinteistön jos siihen saadaan tarpeeksi monta asukasta eli vähintään kymmenen. Kaupunki toimisi ns. välivuokraajana joka vuokraisi huoneet edelleen omakustannushintaan edellyttäen tietysti, että kiinteistön omistajan kanssa päästään asiasta sopimukseen.

Pienkodissa asukkaalla on oma huone ja yhteinen sosiaalitila muiden asukkaiden kanssa sekä yhteinen olohuone. Pienkotiasuminen on tarkoitettu ikäihmisille, jotka tarvitsevat tuki- ja hoivapalveluja, mutta selviävät ilman jatkuvaa ja yöaikaista valvontaa ja hoivaa. Palveluja järjestetään yksilöllisten tarpeiden mukaan kaupungin kotihoidon tai kotihoidon palvelusetelin toimesta. Tavoitteena on, että asuminen on turvallista ja sisältää tarvittavat palvelut.

Lisätietoja antaa perusturvajohtaja Leena Karjalainen 040-554 9270 ja johtava hoitaja Teija Rousu 040-732 2802.

Kaisa Juuso

Kaupunginvaltuutettu (ps)

Tornion sosiaali- terveyslautakunnan jäsen

Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Lauantai 6.10.2012 - Kaisa Juuso

Minun ollessani koulussa meidän piti opetella ulkoa kymmenen käskyä. En muista enää monesko käsky tämä oli eikä silloin sen kummemmin pohdittu mitä se käytännössä tarkoittaa. Sitä onkin sitten joutunut pohtimaan senkin edestä ja perusteellisesti viime aikoina. 

Tarkoittaako se sitä, että vakavasti muistisairas äiti tai isä jätetään yöksi ilman valvontaa? Vai että laitetaan äidille vaippa ja sanotaan, että ”anna tulla housuun vaan jos pissattaa tai kakattaa”. Vessaan ei ehditä aina ohjaamaan eikä muistisairas osaa sinne yksin. Annetaan isälle koko vuorokauden lääkkeet kahdeksan tunnin sisällä ja pidetään siten hirveässä lääketokkurassa koko päivän. Annetaan isän ja äidin katsella keskikaupungin betonikerrostaloja ja asfaltoituja katuja ikkunasta käsin kun ei hoitajat eivätkä omaiset ehdi ulkoilla hänen kanssaan. Mukavampi olisi varmaankin kuunnella lintujen laulua ja veden virtaamista joessa, kokea metsän ja vastaleikatun nurmikon tuoksu, nauttia aurinkoisista kesäpäivistä ja hämärtyvistä syysilloista nuotion loisteessa. Tästä he voivat vain haaveilla! Minä olen sairaanhoitajana tehostetun palveluasumisen yksikössä tavannut vanhuksia jotka eivät ole päässeet ulos yli vuoteen ja omin silmin nähnyt miten heitä hoidetaan! Arvatkaapa kuinka raskaalta hoitajista tuntuu kun heille ei anneta edes mahdollisuutta  toteuttaa hoivatyötä siten kuin he haluaisivat. Yksinkertaisesti siitä syystä, että hoitajia on aivan liian vähän. Hoitajien lukumäärä muistisairaiden hoivassa pitäisi olla ainakin tuplasti se mitä se on nykyään. Vanhuspalvelulaki ei tule tuomaan tähän muutosta. Valtio on pessyt kätensä ja siirtänyt vastuun kunnille.

Minua oikeasti hävettää se miten me Suomessa kohtelemme ihmisiä jotka ovat kaikkensa tehneet meidän hyväksemme. Halunneet, että lapsilla olisi parempi elämä kuin mitä heillä itsellään sodan ja pula-ajan kokeneina on ollut.

Nyt on valinnan hetki. Perussuomalaiset haluavat valtuustoihin  valmiina taistelemaan inhimillisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Valtiolta ei apua tule ainakaan ennen vuotta 2015 joten työ on tehtävä kunnissa. Valtapuolueet pelkäävät nyt vallan menettämistä ja se näkyy ja kuuluu Perussuomalaisten väheksymisenä ja ivaamisena. Me emme sitä säikähdä. Toivon, ettet sinäkään.

Sinä äänestäjänä ratkaiset!

 Sinulla valta vaaleissa

Vanhuspalvelulaista katastrofi

Torstai 30.8.2012 - Kaisa Juuso

Olen järkyttynyt.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin uusi vanhuspalvelulaki suosittelee hoitajamitoitukseksi vähintään 0,5 eli pienempää kuin mikä jo nyt on yleisesti käytössä ainakin täällä merilapissa. Tämän perusteella siis voitaisiin irtisanoa muutama hoitaja sillä perusteella, että nykyinen mitoitus on suositusta suurempi!

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen hehkuttivat kello 13.00 hallituksen tiedotustilaisuudessa kilpaa sitä, kuinka vanhustenhoito nyt paranee kun se itse asiassa huononee.

Tämän jälkeen on vaikea uskoa enää yhtään mitään näiden ministereiden sanomaa.

Vanhustenhoidon perusongelmaan on puututtava

Sunnuntai 25.12.2011 - Kaisa Juuso

(Julkaistu lyhennettynä Pohjolan Sanomissa viikolla 52, ja Perussuomalaisten verkkosivuilla 12.1.2012. Artikkeli on lähetetty myös suoraan Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille ja Perussuomalaisten kansanedustaja Hanna Mäntylälle 25.12.2011.)

Kuntien asettamat vanhusten tehostetun palveluasumisen eli ympärivuorokautisen hoivan henkilöstövaatimukset näyttävät ainakin täällä Kemi-Tornio alueella vakiintuneet 0,6 hoitajaan per vanhus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 20:ntä vanhusta kohti on 12 hoitajaa. Hoitajien työtehtäviin kuuluu varsinkin yksityisellä sektorilla usein varsinaisen hoivatyön lisäksi myös siivous, ruuanlaitto ja pyykinpesu ”kaikki tekevät kaikkea” periaatteella. Näistä 12 hoitajasta ainakin kolmen hoitajan työpanos kuluu jokapäiväiseen ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ja johtavan hoitajan hallinnollisiin tehtäviin. Jäljelle jää tässä esimerkkitapauksessa 9 hoitajaa jotka tekevät varsinaista hoivatyötä.  Kun viikoittaisesta työajasta (38 tuntia 20 minuuttia) vähennetään päivittäiset lakisääteiset 20 minuutin ruokatauko ja kaksi 10 minuutin kahvitaukoa sekä kirjaamiseen ja raportointiin menevä aika jää yhdelle hoitajalle aikaa varsinaiseen hoivatyöhön optimistisesti arvioituna n. 32 tuntia viikossa.  9 hoitajan 32 h = 288 tuntia hoiva-aikaa per viikko tässä esimerkkitapauksessa. Tämä kun jaetaan 20 asukkaan kesken jää varsinaista hoiva-aikaa 864 minuuttia/vanhus/viikko. Viikossa on seitsemän päivää joten päivää kohden jää vain 123 minuuttia eli n. 2 tuntia /vanhus.

Suurin osa tehostetun palveluasumisen piiriin kuuluvista vanhuksista ovat muistisairaita. He tarvitsevat apua lähes kaikissa elämisen perustoiminnoissa; joka aamu jokainen heistä puetaan, käytetään WC:ssä, pestään kasvot, kainalot, hampaat ja alapää, kammataan hiukset, opastetaan ruokasaliin, tarjotaan aamiainen, usein avustetaan myös syömisessä, juomisessa ja lääkkeiden ottamisessa. Kaiken tämän tulisi tapahtua kiireettömästi. Päivän aikana opastetaan ja avustetaan useita kertoja WC käyneillä, opastetaan omaan huoneeseen ja sieltä pois, kerrotaan missä ollaan ja miksi, kuka kukin on ja miksi ei voi päästä kotiin jne. Tarjoillaan lounas, päiväkahvi päivällinen ja iltapala lääkkeiden kera. Iltaisin sitten riisutaan päivävaatteet, puetaan yövaatteet päälle, käytetään vessassa, avustetaan iltapesuissa ja peitellään sänkyyn hyvänyön toivotusten kera. Tämän kaiken lisäksi pitää jakaa lääkkeet ja huolehtia siitä, että reseptit ovat kunnossa ja lääketilaukset apteekkiin tehdään ajallaan, jalat hoidetaan säännöllisesti ja hiukset leikataan aika ajoin. Usein hoitajat huolehtivat myös ns. käsikauppatarvikkeiden eli shampoon, käsivoiteen, hammastahnan ja hammasharjan sekä vaatteiden hankinnoista jokaiselle vanhukselle kunkin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Vähintään kerran viikossa pitää ehtiä pestä hiukset ja suihkuttaa/saunottaa, omaisten kanssa pitäisi ehtiä keskustella ja ulkoiluttaa pitäisi ja jotain viriketoimintaakin pitäisi ehtiä järjestää. Monet näistä vanhuksista ovat monisairaita. Muistisairauden lisäksi on verenpainetautia, sydämen-, munuaisten- ja kilpirauhasen vajaatoimintaa, sokeritautia, erilaisia kiputiloja, haavaumia jne. Hoitajilta tämä edellyttää esim. säännöllistä verenpaineen- ja sokeriarvojen mittausta, insuliinihoitoa ja erilaisten oireiden sekä peruselintoimintojen jatkuvaa tarkkailua ja kirjaamista. Jokainen uloste kirjataan (määrä ja koostumus), virtsan määrää seurataan ja kirjataan mahdolliset poikkeamat normaalista.

Tähän kaikkeen on siis aikaa 2 tuntia päivässä per vanhus.

Yhtälö ei toimi. Sen varmasti kaikki ymmärtävät. Eikä vika ole hoitajissa vaan siitä, että heitä on liian vähän. On aivan turhaa syyttää ongelmista huonoa työilmapiiriä tai huonoa johtamista niin kauan kuin tätä perusongelmaa ei ole korjattu. Hoitajat vanhustyössä uupuvat, väsyvät ja turhautuvat. Varmasti jokainen heistä haluaisi toteuttaa hoitotyötään empaattisesti, eettisesti ja ihmisarvoa tukevasti. Se on kuitenkin käytännössä tällä henkilöstömitoituksella mahdotonta.

Toivonkin kovasti, että tulossa oleva vanhuspalvelulaki toisi korjauksen tähän asiaan. Tulevaan lakiin on tietääkseni kaavailtu minimihenkilöstövaatimukseksi 0,8 mutta sekin on mielestäni ainakin muistisairaiden kohdalla liian vähän. Muistisairaiden hoidossa pitäisi henkilöstömitoitus minun mielestäni olla vähintään 1.0 eli yksi hoitaja jokaista vanhusta kohden. Tällä taattaisiin jokaiselle vanhukselle n. neljä tuntia hoivaa vuorokaudessa – mikä ei ole yhtään liikaa. Ruuanvalmistus, siivous, pyykinpesu ja johtavan hoitajan hallinnolliseen työhön tarvitsema aika ei saisi sisältyä tuohon lakisääteiseen minimihenkilöstömitoitukseen. Myös vastaavalle sairaanhoitajalle pitäisi laissa taata tarpeeksi aikaa lääkehoidon toteutukseen, valvontaan ja seurantaan, koska sitäkään aikaa ei tunnu nykyään olevan.

Vaitiolovaatimuksiin pitäisi myös puuttua. Ainakin yksityiset hoiva-alan yritykset vaativat hoitajilta hyvin kattavia vaitiolositoumuksia työsuhteen alussa. Uudessa laissa pitäisi hoitajille kirjata lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus hoidon epäkohdista ilman pelkoa potkuista. Jotain tällaista on ilmeisesti myös tulossa. Toivottavasti.

Kun säädetään uusi laki, tulee säätää myös siitä miten sitä valvotaan, muuten lailla ei ole mitään merkitystä. Toivottavasti myös tämä määritellään tulevassa laissa selkeästi ja yksiselitteisesti.

Toivon nykyiseltä peruspalveluministeriltämme Maria Guzenina-Richardsonilta ja vasta valitulta eduskunnaltamme ripeää ja rohkeaa toimintaa tässä asiassa. Väitän, että vanhusten hoidossa mitataan valtiomme sivistyksen taso.

Vanhusten hoivapalvelujen kilpailuttamisesta

Perjantai 2.12.2011 - Kaisa Juuso

(Julkaistu Torniolaisessa ja Lounais-Lapissa 27.10.2011 sekä Pohjolan Sanomissa 26.10.2011.)

Tornion kaupunki on siirtämässä muistisairaita vanhuksia pois Hopearannasta sillä perusteella, että joku muu on valmis hoitamaan heitä halvemmalla. Kaupunki vetoaa hankintapalvelulakiin jonka perusteella kaikki yli 100 000 euron arvoiset palvelut on kilpailutettava ja sivuuttaa tällä päätöksellä vanhusten oikeuden ihmisarvoiseen hoivaan ja omaisten suuren huolen. Jokainen hoitoalan ammattilainen tietää, että muistisairasta vanhusta ei missään tapauksessa pitäisi siirtää pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Kaikki muutokset muistisairaan vanhuksen elämässä aiheuttavat turvattomuuden tunnetta ja stressiä josta seuraa yleensä muistisairauden nopea eteneminen. Hopearannan kiinteistö on suunniteltu nimenomaan vanhusten tarpeet huomioon ottaen ja siihen ollaan tyytyväisiä. Uusilla toimijoilla ei ole edes tiloja vielä.

Samaan aikaan kun Tornion kaupunki noudattaa sokeasti hankintalakia muualla toimitaan toisin. Tästä esimerkkinä Simon palvelutalo Kiikanpalon kunnallistaminen ensi vuoden alusta lähtien. Oulunkaaren kuntayhtymä ja Simon palvelukotiyhdistys ovat hyväksyneet aiesopimuksen palvelukoti Kiikanpalon kunnallistamisesta. Oulunkaaren kuntayhtymä on luopunut kilpailutuksesta ajatellen myös henkilöstön asemaa ja päättänyt, että henkilöstö siirtyy Oulunkaaren kuntayhtymän palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Tällaiselle toiminnalle minä ”nostan hattua”.

Mutta mitä tehdä nyt kun Hopearannassa hätä on suuri. Tornion kaupunki on päätöksensä tehnyt ja omaiset ovat siitä valittaneet. Valitusten käsittely vie aikaa mutta nyt ei ole aikaa vaan asiaan tulee saada nopea ratkaisu. Omaiset ovat toimineet asiassa esimerkillisen vastuullisesti ja suuri kiitos heille siitä.

Nyt pitää laittaa asiat arvojärjestykseen. Tärkeintä on, ettei vanhusten tarvitse siirtyä Hopearannasta mihinkään. Se tarkoittaisi sitä, että Karungin Palvelukoti ry:n ja kaupungin hyväksyminen uusien palveluntuottajien tulisi istua neuvottelupöytään. Karungin Palvelukoti ry voisi vuokrata tilat uudelle toimijalle määräaikaisella sopimuksella, jolloin heille jäisi ainakin vuokratuotto kiinteistöstä. Karungin Palvelukoti ry:n ”tarkoituksena on voittoa tavoittelematta vanhusten, eläkeläisten ja vammaisten asumistason sekä asumis- ja tukipalveluiden parantaminen ja heidän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvointinsa ylläpitäminen ja edistäminen”. Näin lukee ainakin heidän nettisivuillaan. Tällä Karungin Palvelutalo ry osoittaisi ainakin sen, että he toimivat tarkoituksensa mukaisesti ja oikeasti välittävät vanhuksista.