Suomelle kruunu?

Torstai 26.7.2012 - Kaisa Juuso

(Julkaistu Pohjolan Sanomissa 8.8.2012)

Suomella on useita mahdollisuuksia EURO-kriisin ratkaisussa; ensin pitää kuitenkin päättää haluammeko jatkaa muiden maiden pankkijärjestelmien tukemista vai emme. Jos jatkamme tätä tahtia, tulee Suomi velkaantumaan ennätysmäisesti ja velkojen takaisinmaksu kaatuu suomalaisten veronmaksajien harteille. Tulemme kokemaan uuden pula-ajan jonka pituudesta ei ole tietoa ja jonka kesto ei ole omassa kontrollissamme.

Toinen vaihtoehto on erota eurosta. Mutta mikä valuutta meillä sitten olisi? Otetaanko markka takaisin ja devalvoidaan niin kuin aina Kekkosen aikana tehtiin. Saadaan vienti kasvuun ja turvataan suomalaisten työllisyys. Samalla kasvaisi suomen ulkomailta ottamien velkojen pääoma, kaikki tuontitavarat mm. bensa kallistuisivat ja kotitalouksien varallisuus ainakin lyhyellä tähtäimellä supistuisi. Pula-aika tulisi tässäkin vaihtoehdossa mutta sen kesto olisi ainakin osittain omassa kontrollissa.

Entä jos kääntäisimme katseen ruotsiin päin? Voitaisiinko ottaa käyttöön suomen kruunu joka aluksi sidottaisiin samaan kurssitasoon ruotsin kruunun kanssa. Tällä estettäisiin valuuttapako suomesta ja vakaannutettaisiin tilanne toistaiseksi. Myöhemmin, tilanteen rauhoituttua, voitaisiin sitten harkita esim. devalvaatiota - yksin, tai yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. EU-sopimuksiin liittyvät ongelmathan ovat yhteisiä kaikille pohjoismaille. Entä kannattaisiko viennin osalta nyt keskittyä toiseen naapurimaahamme eli Venäjään eikä surra sitä, että vienti EU-maihin romahtaisi. Venäjä on isompi valtio kuin kaikki Euroopan maat yhteensä ja meillä on pitkä kokemus ja etulyöntiaseman venäjän kaupassa. Älkäämme uhratko sitä Naton alttarille.

Ero yhteisvaluutasta ei kuitenkaan ratkaisisi kaikkia ongelmia joita EU-sopimukseen liittyy. Suomen valtiolla ja kunnilla tulisi olla mahdollisuus suosia kotimaisia ja alueellisia yrityksiä hankintapäätöksiä tehdessään. Myös perhe-etuuksien maksu ulkomaille olisi syytä ottaa uuteen tarkasteluun. Kansallisen ja EU-lainsäädännön uudistuksia tarvitaan.