Kaisa Juuso

kaisa.juuso@eduskunta.fi
(044) 575 7758

Blogin arkisto

Uusimmat kirjoitukset

Juuri sinä voit vähentää kiusaamista

Perjantai 11.10.2019 - Kaisa Juuso

Kansalaisaloite lasten ja nuorten syrjäytymiseen johtaviin ongelmiin puuttumisesta alakouluissa oli eduskunnan lähetekeskustelussa toissa viikolla. Aiheen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä ilmentää se, että siitä käytettiin yli 60 puheenvuoroa. Puhujapöntössä kuultiin kertomuksia sekä kansanedustajien omista kiusaamiskokemuksista, että heille kerrotuista kohtaloista. Kiusaaminen jättää sieluun sellaiset jäljet, että ne eivät katoa koskaan. Puhujapöntössä itkettiin ja monella kansanedustajalla oli ilmiselviä vaikeuksia pitää kyyneleitä kurissa.

Kiusaamisesta keskusteltiin, muiden aiheiden lisäksi, myös Tornion nuorisotoimen järjestämässä Lappi Nyt – tapahtumassa viime viikolla. Tilaisuuteen oli tullut nuorisoa ympäri Lappia, kauimmaiset olivat Savukoskelta asti. Eräs opiskelija kertoi, kuinka oli mennyt juttelemaan selvästi allapäin olevan ja yksinäisen pienemmän lapsen kanssa välitunnilla ja korosti sitä, kuinka tärkeää on toimia itse, eikä odottaa, että opettaja tai välituntivalvoja tekisi jotakin. Hatunnosto ja suuri sydän tälle nuorelle miehelle.

Lainsäätäjien keinot puuttua kiusaamiseen ovat rajallisia, niiden toteuttaminen vie vuosia eikä lopputulosta voi ennakoida. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että otamme ohjat omiin käsiin. Näinhän me lappilaiset olemme tottuneet tekemään. Ei enää odoteta, että joku muu tekisi jotain, eikä sysätä vastuuta opettajille ja koulujen rehtoreille, koska yksin he eivät saa kiusaamista loppumaan. Ei anneta kiusaajan jatkaa tekojaan siinä pelossa, että jos puutumme siihen, saatamme itse joutua saman kiusaajan hampaisiin. Kiusaaminen pitää pysäyttää heti eikä kiusaajalle saa antaa hiljaista hyväksymistä olemalla hiljaa ja vain sivusta seuraamalla. Tehdään se yhdessä. Ota mukaan kaverisi, jos et yksin uskalla puuttua asiaan. Päättäkää, että ”Meidän luokassa ei kiusata” ja keskustelkaa siitä vaikka kerran viikossa opettajan kanssa. Peräänkuulutan tässä myös opettajien panostusta.

Tilastot kertovat, että viimeisimmässä kouluterveyskyselyssä yhdeksän prosenttia Lapin neljännen ja viidennen luokan oppilaista vastasi, että heitä kiusataan koulussa vähintään kerran viikossa. Saman tilaston mukaan kiusaaminen vähenee hieman ylemmille luokille ja toisen asteen koulutukseen mentäessä, mutta ei merkittävästi. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa yhdeksän prosenttia tarkoittaa sitä, että jokaisessa luokassa on keskimäärin kaksi oppilasta, joita kiusataan. Katso ympärillesi ja mieti, keitä he ovat ja miten juuri sinä voit auttaa. Ryhdy ajatuksista tekoihin. Osaat kyllä. Hyvät teot palkitsevat myös tekijää. Tulet huomaamaan, että ne tuottavat hyvää mieltä myös sinulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiusaaminen, koulu, koulukiusaaminen

Vanhempien ja opettajien kasvatusvastuu on yhteinen

Perjantai 29.6.2018 - Kaisa Juuso

Kodin ja koulun välinen vastuunjako kasvatustyössä on muodostunut ongelmaksi. Kun kouluissa kiusataan ja käyttäydytään huonosti osoittaa syyttävä sormi usein vanhempia. Sanotaan, että kasvatusvastuu on vanhemmilla ja jos lapsi käyttäytyy huonosti koulussa, niin vika on vanhemmissa. Tässä on vain yksi pieni ongelma - tai oikeastaan aika iso ongelma. Ongelma on se, että ne kasvatustilanteet eivät katsoa kelloa vaan niitä tulee koko ajan, sekä kotona, että koulussa, eivätkä vanhemmat ole siellä kouluissa valmiina ”kasvattamaan”lapsiaan sopivan tilanteen tullessa. Opettajat ovat. Heillä on useimmiten takanaan monivuotiset kasvatustieteen opinnot joten olisihan se outoa olla soveltamatta niitä oppeja käytännössä ja keskittyä pelkkään opettamiseen. Opettamin on tietysti myös kasvatusta jos kasvatusta ajatellaan suppeasti pelkkänä tietoja ja taitojen opastuksena ja opetuksena. 

Kasvatukseen sisältyy kuitenkin paljon muitakin ulottuvuuksia. Itä-Suomen yliopiston lehtori Risto Ikonen on määritellyt käsitteen näin: 

Termillä ’kasvatus’ tarkoitetaan toimintaa ja järjestelyjäjotka muokkaavat kasvatettavan käsityksiä, toimintaa ja/tai asenteita hyvänä ja/tai hyödyllisenä pidettyyn suuntaan, ja josta käytetään nimitystä ’kasvatus’” (Ikonen, Risto. 2000. Mitä se on se ‘kasvatus’Kasvatus 31 (2), 118–129).

Mielestäni tämä kasvatuksen määritelmä pitää sisällään myös esimerkiksi myötäelämisen taidon, taidon olla hyvä kaveri, taidon kiittää ja ottaa vastuuta.  

Vanhempien ja opettajien vastakkainasettelu kasvatusvastuu kysymyksessä on mielestäni liian yksioikoista ja provosoivaa. Opettajat syyttävät vanhempia ja vanhemmat ovat voimattomia ulottamaan vastuutaan koulun arkipäivän tilanteisiin. Tästä vastakkainasettelusta olisi päästävä. Kasvatus on moniulotteista - se on yhteistyötä ja jaettua vastuuta.

Eräs sukulaiseni sanoi kerran, että opettajan tärkein tehtävä on tukea vanhempia kasvatustyössä. Siihen on helppo yhtyä.

2 kommenttia . Avainsanat: Kasvatus, opettaja, vanhemmat, kiusaaminen, koulukiusaaminen, koulu

Kyläkoulun oppilaalla ei ole pakopaikkaa

Sunnuntai 29.4.2018 - Kaisa Juuso

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) viimeisimmän kouluterveystutkimuksen mukaan Lapissa kiusaaminen on yleisempää kuin muualla maassa. Yleisintä koulukiusaaminen 4 -5 luokan oppilaiden keskuudessa on Inarissa, Utsjoella, Simossa, Tervolassa, Kemijärvellä, Kittilässä ja Torniossa. Ylempien luokkien kohdalla erityisesti Muonio ja Sodankylä saavat hävetä. Varsinkin Muonio.
Kiusaamisesta on puhuttu pitkään. On kehitetty ”kiva kouluja” ym., mutta miksi mikään ei muutu. Syyllisiksi esitetään vaihtelevasti, vanhempia, opettajia, kiusattua oppilasta tai niitä ”kiusaaja oppilaita”. Yhteiskunnassamme on jotain vialla ja sitä vikaa on Lapissa enemmän kuin muualla Suomessa.
Minua säälittää ne kyläkoulujen oppilaat joilla ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa koulua. Koulut ovat Lapin harvaan asutuilla alueilla harvassa ja koulukuljetuksen saa vain omaan lähikouluun. Koulun vaihtaminen kaatuu joko koulukuljetuksen puuttumiseen tai vain yksinkertaisesti siihen, että oman kunnan alueella ei ole muita vaihtoehtoja. Ei ole mitään pakopaikkaa. 
Mietin itse miltä tuntuisi mennä töihin yhteisöön jossa minut suljettaisiin pois erilaisista ryhmistä, minulle ei puhuttaisi eikä kerrottaisi mitään. Kengät ja muut päällysvaatteet piilotettaisiin, esimiehelle valehdeltaisiin minusta, minua tönittäisiin, potkittaisiin ja nöyryytettäisiin. Sitten, kun yrittäisin asiasta puhua, niin kaikki olisikin vain väärinkäsitystä, vahinkoa, omaa syytäni ja ”läppää”. Ja se vain jatkuisi ja jatkuisi. Kuka tahansa järkevä ihminen pakenisi tällaisesta työpaikasta tai yhteisöstä, mutta se pieni oppilas ei voi paeta. Hänen on mentävä sinne kouluun joka päivä; kiusattavaksi, väheksyttäväksi, nöyryytettäväksi ja pahoinpideltäväksi.
 
Olen tullut siihen tulokseen, että on turha odottaa kouluilta mitään merkittäviä tuloksia tässä asiassa. Ainoa keino Suomessa on säätää sellaiset lait, joilla kiusaaminen saadaan kuriin ja kouluille niin kovat velvoitteet, että asia alkaisi oikeasti kiinnostaa. PISA tuloksilla on turha pröystäillä, niin kauan kuin olemme häpeäpaalussa koulukiusaamisen suhteen.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kyläkoulu, oppilas, kiusaaminen, Lappi