Vanhusten nöyryyttämisen on loputtava

Lauantai 2.2.2019 - Kaisa Juuso

Olen kirjoittanut vanhustenhoidon perusongelmasta eli liian alhaisesta hoitajamitoituksesta jo vuonna 2011. Ilmiö ei todellakaan ole mitenkään uusi eikä koske pelkästään yksityisen sektorin toimijoita.  

Nyt kun media vihdoin ja viimein nostaa kissan pöydälle ovat kaikki valmiita lupaamaan, että hoitajamitoitusta nostetaan. Paitsi kokoomus. Keskustakin empii. Ministeri Saarikon mukaan hoivan pitää perustua luottamukseen. Oi voi. Se luottamus on mennyt jo aikoja sitten.

Näitä vanhustenhoidon epäkohtia on nyt ansiokkaasti listattu Iltasanomien toimesta ja hyvä niin. Muistisairaille vanhuksille laitetaan vaippa, koska ei ehditä käyttämään vessassa. He myös makaavat märissä vaipoissaan tuntikausia, viriketoimintaa ei ole, ulos ei pääse, ruokailuvälit ovat liian pitkiä, lääkehoito on vähän sinnepäin, heitä teljetään huoneisiinsa, sidotaan tuoliin, ei ehditä suihkuttaa, sijaisia ei palkata jne. Viriketoiminta on radion kuuntelua tai tv:n katselua. Hoitajat uupuvat ja masentuvat.

Tämä on syvästi nöyryyttävää ja ihmisarvon vastaista hoivaa. Meillä on peiliin katsomisen paikka. Häpeäpaaluun ja jalkapuuhun joutaisivat kaikki päättäjät jotka ovat silmänsä ummistaneet tältä. 

Hoitajamitoituksen nostaminen ja valvonnan lisääminen ovat toimenpiteitä joilla suurin osa näistä ongelmista voidaan ratkaista. Hoitajamitoitus pitää ehdottomasti kirjata lakiin ja kunnille antaa lisää rahaa siihen valtionosuuksia korottamalla. Jokaisen hoivakodin ilmoitustaululle lappu josta näkee kuinka monta hoitajaa pitää olla aamu-, ilta ja yövuorossa. Siitä ne voi kuka tahansa ja koska tahansa tarkistaa ja laskea hoitajat. Hoitajia ei myöskään saa velvoittaa siivoukseen, ruuanlaittoon eikä pyykkien pesemiseen. Kaikki niihin käytetty aika on poissa hoitotyöstä ja niihin tehtäviin on olemassa ihan omat ammattilaisensa.

Nyt on oikeasti tekojen aika. Ei anneta tämän kohun unohtua.

Vanhustenhoidon perusongelmaan on puututtava

Sunnuntai 25.12.2011 - Kaisa Juuso

(Julkaistu lyhennettynä Pohjolan Sanomissa viikolla 52, ja Perussuomalaisten verkkosivuilla 12.1.2012. Artikkeli on lähetetty myös suoraan Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille ja Perussuomalaisten kansanedustaja Hanna Mäntylälle 25.12.2011.)

Kuntien asettamat vanhusten tehostetun palveluasumisen eli ympärivuorokautisen hoivan henkilöstövaatimukset näyttävät ainakin täällä Kemi-Tornio alueella vakiintuneet 0,6 hoitajaan per vanhus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 20:ntä vanhusta kohti on 12 hoitajaa. Hoitajien työtehtäviin kuuluu varsinkin yksityisellä sektorilla usein varsinaisen hoivatyön lisäksi myös siivous, ruuanlaitto ja pyykinpesu ”kaikki tekevät kaikkea” periaatteella. Näistä 12 hoitajasta ainakin kolmen hoitajan työpanos kuluu jokapäiväiseen ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ja johtavan hoitajan hallinnollisiin tehtäviin. Jäljelle jää tässä esimerkkitapauksessa 9 hoitajaa jotka tekevät varsinaista hoivatyötä.  Kun viikoittaisesta työajasta (38 tuntia 20 minuuttia) vähennetään päivittäiset lakisääteiset 20 minuutin ruokatauko ja kaksi 10 minuutin kahvitaukoa sekä kirjaamiseen ja raportointiin menevä aika jää yhdelle hoitajalle aikaa varsinaiseen hoivatyöhön optimistisesti arvioituna n. 32 tuntia viikossa.  9 hoitajan 32 h = 288 tuntia hoiva-aikaa per viikko tässä esimerkkitapauksessa. Tämä kun jaetaan 20 asukkaan kesken jää varsinaista hoiva-aikaa 864 minuuttia/vanhus/viikko. Viikossa on seitsemän päivää joten päivää kohden jää vain 123 minuuttia eli n. 2 tuntia /vanhus.

Suurin osa tehostetun palveluasumisen piiriin kuuluvista vanhuksista ovat muistisairaita. He tarvitsevat apua lähes kaikissa elämisen perustoiminnoissa; joka aamu jokainen heistä puetaan, käytetään WC:ssä, pestään kasvot, kainalot, hampaat ja alapää, kammataan hiukset, opastetaan ruokasaliin, tarjotaan aamiainen, usein avustetaan myös syömisessä, juomisessa ja lääkkeiden ottamisessa. Kaiken tämän tulisi tapahtua kiireettömästi. Päivän aikana opastetaan ja avustetaan useita kertoja WC käyneillä, opastetaan omaan huoneeseen ja sieltä pois, kerrotaan missä ollaan ja miksi, kuka kukin on ja miksi ei voi päästä kotiin jne. Tarjoillaan lounas, päiväkahvi päivällinen ja iltapala lääkkeiden kera. Iltaisin sitten riisutaan päivävaatteet, puetaan yövaatteet päälle, käytetään vessassa, avustetaan iltapesuissa ja peitellään sänkyyn hyvänyön toivotusten kera. Tämän kaiken lisäksi pitää jakaa lääkkeet ja huolehtia siitä, että reseptit ovat kunnossa ja lääketilaukset apteekkiin tehdään ajallaan, jalat hoidetaan säännöllisesti ja hiukset leikataan aika ajoin. Usein hoitajat huolehtivat myös ns. käsikauppatarvikkeiden eli shampoon, käsivoiteen, hammastahnan ja hammasharjan sekä vaatteiden hankinnoista jokaiselle vanhukselle kunkin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Vähintään kerran viikossa pitää ehtiä pestä hiukset ja suihkuttaa/saunottaa, omaisten kanssa pitäisi ehtiä keskustella ja ulkoiluttaa pitäisi ja jotain viriketoimintaakin pitäisi ehtiä järjestää. Monet näistä vanhuksista ovat monisairaita. Muistisairauden lisäksi on verenpainetautia, sydämen-, munuaisten- ja kilpirauhasen vajaatoimintaa, sokeritautia, erilaisia kiputiloja, haavaumia jne. Hoitajilta tämä edellyttää esim. säännöllistä verenpaineen- ja sokeriarvojen mittausta, insuliinihoitoa ja erilaisten oireiden sekä peruselintoimintojen jatkuvaa tarkkailua ja kirjaamista. Jokainen uloste kirjataan (määrä ja koostumus), virtsan määrää seurataan ja kirjataan mahdolliset poikkeamat normaalista.

Tähän kaikkeen on siis aikaa 2 tuntia päivässä per vanhus.

Yhtälö ei toimi. Sen varmasti kaikki ymmärtävät. Eikä vika ole hoitajissa vaan siitä, että heitä on liian vähän. On aivan turhaa syyttää ongelmista huonoa työilmapiiriä tai huonoa johtamista niin kauan kuin tätä perusongelmaa ei ole korjattu. Hoitajat vanhustyössä uupuvat, väsyvät ja turhautuvat. Varmasti jokainen heistä haluaisi toteuttaa hoitotyötään empaattisesti, eettisesti ja ihmisarvoa tukevasti. Se on kuitenkin käytännössä tällä henkilöstömitoituksella mahdotonta.

Toivonkin kovasti, että tulossa oleva vanhuspalvelulaki toisi korjauksen tähän asiaan. Tulevaan lakiin on tietääkseni kaavailtu minimihenkilöstövaatimukseksi 0,8 mutta sekin on mielestäni ainakin muistisairaiden kohdalla liian vähän. Muistisairaiden hoidossa pitäisi henkilöstömitoitus minun mielestäni olla vähintään 1.0 eli yksi hoitaja jokaista vanhusta kohden. Tällä taattaisiin jokaiselle vanhukselle n. neljä tuntia hoivaa vuorokaudessa – mikä ei ole yhtään liikaa. Ruuanvalmistus, siivous, pyykinpesu ja johtavan hoitajan hallinnolliseen työhön tarvitsema aika ei saisi sisältyä tuohon lakisääteiseen minimihenkilöstömitoitukseen. Myös vastaavalle sairaanhoitajalle pitäisi laissa taata tarpeeksi aikaa lääkehoidon toteutukseen, valvontaan ja seurantaan, koska sitäkään aikaa ei tunnu nykyään olevan.

Vaitiolovaatimuksiin pitäisi myös puuttua. Ainakin yksityiset hoiva-alan yritykset vaativat hoitajilta hyvin kattavia vaitiolositoumuksia työsuhteen alussa. Uudessa laissa pitäisi hoitajille kirjata lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus hoidon epäkohdista ilman pelkoa potkuista. Jotain tällaista on ilmeisesti myös tulossa. Toivottavasti.

Kun säädetään uusi laki, tulee säätää myös siitä miten sitä valvotaan, muuten lailla ei ole mitään merkitystä. Toivottavasti myös tämä määritellään tulevassa laissa selkeästi ja yksiselitteisesti.

Toivon nykyiseltä peruspalveluministeriltämme Maria Guzenina-Richardsonilta ja vasta valitulta eduskunnaltamme ripeää ja rohkeaa toimintaa tässä asiassa. Väitän, että vanhusten hoidossa mitataan valtiomme sivistyksen taso.