Haastan kaikki Lapin kunnat vakinaistamaan hoitajia

Keskiviikko 11.8.2021 - Kaisa Juuso

Lapissa hoitajia kyykytetään pätkätöillä enemmän kuin muualla

Vuonna 2020 sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä oli Kemissä vakinaisia 413 ja määräaikaisia 172 eli määräaikaisen osuus on 29,4 prosenttia kokonaismäärästä. Torniossa vakinaisia 302 ja määräaikaisia 149 eli määräaikaisia noin 33 prosenttia. Rovaniemellä vastaavat luvut ovat 1333, joista määräaikaisia 436 eli 32,7 %!

Vertailun vuoksi selvitin tilannetta Uudellamaalla. Helsingissä vakinaisia oli 10 986 ja määräaikaisia 2895 eli kokonaismäärästä määräaikaisia noin 20 prosenttia. Vantaalla soster-henkilöstöä oli noin 3450 joista määräaikaisia on noin 16 prosenttia.

Kuten yllä olevista luvuista käy ilmi, on määräaikaisten osuus hoitohenkilökunnasta Lapin kaupungeissa melkein tuplasti suurempi kuin esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla. Silti täälläkin on jo vuosia toitotettu hoitajapulaa. Ei ihme, että hoitajia pakenee muihin töihin. On aivan käsittämätöntä, hoitajia voidaan pitää töissä jopa vuosia ilman, että heidät palkattaisiin vakituisiksi työntekijöiksi. Rahastahan tässä ei ole kysymys, sillä määräaikainen hoitaja maksaa kunnalle saman verran kuin vakituinen

Perheen perustaminen ja asuinpaikan valinta on hyvin pitkälle kiinni siitä, mistä se vakituinen työpaikka ja turvattu elanto saadaan. Meillä koulutetaan hoitajia sekä Kemissä, että Rovaniemellä ja tavoitteena pitäisi olla, että voisimme pitää heidät täällä siinä ammatissa mihin heidät on koulutettu. Se edellyttää kuitenkin vakituista työsuhdetta, kohtuullista palkkaa ja joustoja työn ja perheen yhteensovittamiseksi.

Haastan kaikki Lapin kunnat vakinaistamaan hoitohenkilökuntaa. Näköpiirissä ei ole, että hoitajien tarve vähenisi. Päinvastoin. Lapin väestö vanhenee ja hoidon tarve lisääntyy koko ajan.

Luvut perustuvat mainittujen kaupunkien vuoden 2020 toimintakertomuksen henkilöstöraporttiin paitsi Helsingin osalta v. 2019 tietoihin. Rovaniemen tiedot on saatu puhelimitse 10.8.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitaja, määräaikainen, Lappi, kunta, palkka,

Autoileva Lappi maksaa ilmastotalkoot

Keskiviikko 29.1.2020 - Kaisa Juuso

Autoilijat maksavat hallituksen ilmastotalkoot, se on selvä. Eniten tästä kärsivät harvaan asuttujen alueiden eli Lapin ja Itä-Suomen pitkämatkalaiset, joille oma auto on välttämätön julkisen liikenteen puuttuessa. Polttoaineiden hinnat nousivat jo vuoden vaihteessa johtuen sekä maailmanmarkkinahintojen noususta että jakeluvelvoitelain velvoitteista. Lain mukaan v. 2020 täytyy liikennepolttoaineiden energiasisällöstä 20 % olla uusiutuvaa polttoainetta. Viime vuonna velvoite oli 18 %. Biopolttoaineiden valmistus maksaa enemmän, kuin fossiilisen polttoaineen, ja koska sitä lain mukaan täytyy tänä vuonna olla enemmän kuin viime vuonna niin pumppuhinnat nousivat jonkun verran heti vuoden alusta.

Polttoaineen hinnankorotukset eivät suinkaan lopu tähän. Lisää on tulossa ensi syksynä, kun moottoribensiinin vero nousee hallituksen budjettilailla 1.8.2020 6,3 senttiä ja dieselin hinta 6,9 senttiä litralta. Myös jakeluvelvoitelain määräämä biopolttoaineiden osuuden kasvu tulee nostamaan hintoja jatkossakin. Vuonna 2029 biopolttoaineiden osuuden on oltava jo 30 %.

Eikä tässä vielä kaikki. Liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Suna Kymäläinen on vahvistanut, että hallituksen tavoitteena on pienentää henkilöautolla ajettavien kilometrien määrää. Yksityiskohtia siitä, miten tähän päästään pantataan vielä. Ensimmäisiä tietoja liikenteen päästöpohjaisista veromuutoksista on tulossa aikaisintaan maaliskuussa, muista liikenteen veromuutosehdotuksista aiotaan sen sijaan kertoa vasta v. 2021 alussa. Kilometriveroja, tietulleja ja polttoaineiden vieläkin suurempia hinnankorotuksia on julkisuudessa väläytelty.

Meidän lappilaisten korviin tämä on lohdutonta kuultavaa. Varsinkin kun samaan aikaan on pöydällä työssäkäyntialueen laajentaminen.

Sähköautoihin siirtyminen ei ole realistista Lapissa vielä pitkään aikaan. Vaikka jollakin olisi varaa se sähköauto ostaa, niin tarvittavaa latausverkostoa ei ole. Samaan aikaan sähköautojen kanssa on tapetilla myös biokaasu ja siihen tarvittava jakeluverkosto. Sitäkään ei ole vielä. Vetyautoistakin jo puhutaan.

Eräs äänestäjä ehdotti, että tekisin eduskunnassa toimenpidealoitteen metroverkostosta Lappiin. No – en ole sitä tekemässä, mutta ymmärrän hyvin sen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, mistä ajatus kumpuaa.

Hallitus tekee jälleen politiikka ruuhkasuomen ehdoilla. Suomi on iso maa ja elinolosuhteet vaihtelevat suuresti taajaan asuttujen ja harvaan asuttujen alueiden välillä. Tämä pitäisi ilman muuta ymmärtää huomioida päätöksissä. Koko maan asuttuna pitämiseksi se on ehdoton edellytys. Ei liene tarkoitus, että ahtaudumme kaikki taajamiin. Vai onko sittenkin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Polttoaine, Sähkö, Lappi, Perussuomalainen

Haloo Lappi!

Maanantai 31.12.2018 - Kaisa Juuso

Tiesittekö Lappilaiset, että olemme kitisijöitä, valittajia, kateellisia ja yhteiseen hiileen kusijoita. 

Lapin Kansa uutisoi tänään Eurofactsin tekemästä tutkimuksesta jossa oli haastateltu 18 keskeistä vaikuttajaa pääkaupunkiseudulta. Selvityksen olivat tilanneet Lapin Kauppakamari ja Lapin Liitto. Tutkimuksen mukaan Lappilaiset mielletään kitisijöiksi ja valittajiksi. Hannele Pokan mielestä olemme ”yhteiseen hiileen kusijoita”. Anteeksi kielenkäyttö, mutta se on suora lainaus Lapin Kansan artikkelista.

Saamelaiset tappelevat siitä, kuka on oikeasti saamelainen, Meri-Lappi ja Rovaniemi ovat sodassa keskenään, Kittilässä käydään oikeutta siitä kuka sanoi ja mitä sanoin. Tulee mieleen hajota ja hallitse (lat. Divide et impera) periaate, jonka mukaan hallittavat on jaettava ryhmiin, joita sitten kiihotetaan toisiaan vastaan. Näin ei pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa valtaapitävät. Siitä seuraakin sitten kysymys kuka tai mikä taho tätä periaatetta soveltaa ja miksi. Joku siitä hyötyy eli jonkun taskuun ne eurot kilahtaa. Näin se vaan menee. 

Asennemuutosta ja yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan, jos haluamme menestyä maakuntana tulevaisuudessa. Nelikenttä analyysissä mahdollisuudet ovat valtavat mutta uhkatekijöitä riittää. Suurin uhka olemme me itse. Nyt pitäisi osata nähdä se metsä puilta ja lopettaa keskinäinen kinastelu. 

Hämmästyneenä olen lukenut, kuinka jotkut poliitikot, kansanedustajat tai siksi haluavat haukkuvat toisiaan julkisesti sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla. Tämä todennäköisesti vielä kiihtyy kevään aikana ja kliimaksi sijoittunee muutamaan viikkoon ennen eduskuntavaaleja. Jos poliitikon keskeinen sanoma on toisten poliitikkojen ja puolueiden haukkuminen niin ei voi kyllä odottaa, että tällä tyylillä Lapin etuja eduskunnassa pystyttäisiin ajamaan. Yhteistyön mahdollisuudet on syöty jo ennen vaaleja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lappi, Kittilä, Rovaniemi, Kemi, Tornio

Kyläkoulun oppilaalla ei ole pakopaikkaa

Sunnuntai 29.4.2018 - Kaisa Juuso

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) viimeisimmän kouluterveystutkimuksen mukaan Lapissa kiusaaminen on yleisempää kuin muualla maassa. Yleisintä koulukiusaaminen 4 -5 luokan oppilaiden keskuudessa on Inarissa, Utsjoella, Simossa, Tervolassa, Kemijärvellä, Kittilässä ja Torniossa. Ylempien luokkien kohdalla erityisesti Muonio ja Sodankylä saavat hävetä. Varsinkin Muonio.
Kiusaamisesta on puhuttu pitkään. On kehitetty ”kiva kouluja” ym., mutta miksi mikään ei muutu. Syyllisiksi esitetään vaihtelevasti, vanhempia, opettajia, kiusattua oppilasta tai niitä ”kiusaaja oppilaita”. Yhteiskunnassamme on jotain vialla ja sitä vikaa on Lapissa enemmän kuin muualla Suomessa.
Minua säälittää ne kyläkoulujen oppilaat joilla ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa koulua. Koulut ovat Lapin harvaan asutuilla alueilla harvassa ja koulukuljetuksen saa vain omaan lähikouluun. Koulun vaihtaminen kaatuu joko koulukuljetuksen puuttumiseen tai vain yksinkertaisesti siihen, että oman kunnan alueella ei ole muita vaihtoehtoja. Ei ole mitään pakopaikkaa. 
Mietin itse miltä tuntuisi mennä töihin yhteisöön jossa minut suljettaisiin pois erilaisista ryhmistä, minulle ei puhuttaisi eikä kerrottaisi mitään. Kengät ja muut päällysvaatteet piilotettaisiin, esimiehelle valehdeltaisiin minusta, minua tönittäisiin, potkittaisiin ja nöyryytettäisiin. Sitten, kun yrittäisin asiasta puhua, niin kaikki olisikin vain väärinkäsitystä, vahinkoa, omaa syytäni ja ”läppää”. Ja se vain jatkuisi ja jatkuisi. Kuka tahansa järkevä ihminen pakenisi tällaisesta työpaikasta tai yhteisöstä, mutta se pieni oppilas ei voi paeta. Hänen on mentävä sinne kouluun joka päivä; kiusattavaksi, väheksyttäväksi, nöyryytettäväksi ja pahoinpideltäväksi.
 
Olen tullut siihen tulokseen, että on turha odottaa kouluilta mitään merkittäviä tuloksia tässä asiassa. Ainoa keino Suomessa on säätää sellaiset lait, joilla kiusaaminen saadaan kuriin ja kouluille niin kovat velvoitteet, että asia alkaisi oikeasti kiinnostaa. PISA tuloksilla on turha pröystäillä, niin kauan kuin olemme häpeäpaalussa koulukiusaamisen suhteen.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kyläkoulu, oppilas, kiusaaminen, Lappi