Vanhusten nöyryyttämisen on loputtava

Lauantai 2.2.2019 - Kaisa Juuso

Olen kirjoittanut vanhustenhoidon perusongelmasta eli liian alhaisesta hoitajamitoituksesta jo vuonna 2011. Ilmiö ei todellakaan ole mitenkään uusi eikä koske pelkästään yksityisen sektorin toimijoita.  

Nyt kun media vihdoin ja viimein nostaa kissan pöydälle ovat kaikki valmiita lupaamaan, että hoitajamitoitusta nostetaan. Paitsi kokoomus. Keskustakin empii. Ministeri Saarikon mukaan hoivan pitää perustua luottamukseen. Oi voi. Se luottamus on mennyt jo aikoja sitten.

Näitä vanhustenhoidon epäkohtia on nyt ansiokkaasti listattu Iltasanomien toimesta ja hyvä niin. Muistisairaille vanhuksille laitetaan vaippa, koska ei ehditä käyttämään vessassa. He myös makaavat märissä vaipoissaan tuntikausia, viriketoimintaa ei ole, ulos ei pääse, ruokailuvälit ovat liian pitkiä, lääkehoito on vähän sinnepäin, heitä teljetään huoneisiinsa, sidotaan tuoliin, ei ehditä suihkuttaa, sijaisia ei palkata jne. Viriketoiminta on radion kuuntelua tai tv:n katselua. Hoitajat uupuvat ja masentuvat.

Tämä on syvästi nöyryyttävää ja ihmisarvon vastaista hoivaa. Meillä on peiliin katsomisen paikka. Häpeäpaaluun ja jalkapuuhun joutaisivat kaikki päättäjät jotka ovat silmänsä ummistaneet tältä. 

Hoitajamitoituksen nostaminen ja valvonnan lisääminen ovat toimenpiteitä joilla suurin osa näistä ongelmista voidaan ratkaista. Hoitajamitoitus pitää ehdottomasti kirjata lakiin ja kunnille antaa lisää rahaa siihen valtionosuuksia korottamalla. Jokaisen hoivakodin ilmoitustaululle lappu josta näkee kuinka monta hoitajaa pitää olla aamu-, ilta ja yövuorossa. Siitä ne voi kuka tahansa ja koska tahansa tarkistaa ja laskea hoitajat. Hoitajia ei myöskään saa velvoittaa siivoukseen, ruuanlaittoon eikä pyykkien pesemiseen. Kaikki niihin käytetty aika on poissa hoitotyöstä ja niihin tehtäviin on olemassa ihan omat ammattilaisensa.

Nyt on oikeasti tekojen aika. Ei anneta tämän kohun unohtua.

Näpit irti hoitajamitoituksesta!

Tiistai 27.9.2016 - Kaisa Juuso

Ensi vuoden talousarviota tehdään taas joka kunnassa ja kaupungissa. Säästää pitäisi ja sosiaali- ja terveydenhoito ovat suurennuslasin alla kuten tavallista. Suurimmat kärsijät ovat ne jotka vähiten osaavat vaatia. Muistisairaat vanhukset. Hoitajamitoituksista puhutaan desimaaleilla joiden käytännön merkitystä harva päättäjä ymmärtää. Valaisen sitä tässä yksinkertaisella esimerkillä. Ajatellaan, että ympärivuorokautisen hoivan yksikössä asuu 19 muistisairasta vanhusta ja
hoitajamitoitus on 0,4. Aamuvuorossa ja iltavuorossa on tällä mitoituksella vain kaksi (!) hoitajaa kummassakin ja yössä yksi. Kuvitellaan se aamuvuoro. Kaksi hoitajaa ja 19 muistisairasta vanhusta. Kun työvuoro alkaa seitsemältä niin ensimmäinen saa aamiaisen ja aamulääkkeet puoli kahdeksalta ja viimeinen puoli kahdeltatoista. Viimeinen on siihen mennessä odottanut märissä vaipoissa vuoroaan jo neljä tuntia! Kukaan ei todellakaan ehdi syöttämään eikä yleensä tekemään mitään muuta kuin pakolliset tehtävät eli pukemiset, aamupesut ja lääkkeet. Tämä ei ole ihmisarvoista hoivaa eikä se ole hoitajien syy. Heitä on yksinkertaisesti liian vähän.

Hallituksen kaavailut laskea hoitajamitoituksen alaraja 0,4:n houkuttelee monia kuntapäättäjiä laskemaan jo olemassa olevaa mitoitusta mutta pitää muistaa, että se on vain se ehdoton alaraja jossa ei ole otettu kantaa siihen minkä kuntoisilla asukkailla tällaisella hoitajamitoituksella voidaan selvitä. Muistisairaiden vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa tällä ei todellakaan selvitä.

Desimaaleilla puhumisesta hoitajamitoituksessa pitäisi luopua koska harva ymmärtää mitä se käytännössä merkitsee. Sen sijaan pitäisi puhua siitä, kuinka monta muistisairasta vanhusta yksi hoitaja kykenee vuoron aikana hoitamaan. Minusta se on enintään neljä. Olen sitä työtä itse tehnyt joten tiedän mistä puhun.