Tuen hoitajaliittojen esitystä viiden vuoden palkkaohjelmasta

Tiistai 13.9.2022 - Kaisa Juuso

Suomea uhkaa energiakriisin lisäksi myös hoivakriisi. Kriisin taustalla on työmarkkinaosapuolten jumiutuneet palkkaneuvottelut. Hoitajaliitot Super ja TEHy vaativat hoitajille viiden vuoden palkkaohjelmaa, joka nostaisi palkkoja 3,6 prosenttia vuosittain yli normaalikorotusten.

Laskin, että sairaanhoitajan peruspalkka nousisi tällä 3,6 prosentin korotuksella keskimääräisestä 2500 eurosta 90 euroa ensimmäisenä vuonna, 93,24 euroa seuraava vuonna 96,59 kolmantena, 100,07 neljäntenä ja 103,68 viidentenä vuonna. Yhteensä palkka nousisi siis 2500 eurosta 2983,58 euroon viiden vuoden kuluessa.

Tässä vaiheessa aika monet alkavat puhumaan kokonaispalkasta, johon kuuluu ilta- ja yötyölisiä. Toisilla niitä on, toisilla ei. Lisät ovat korvausta epämukavasta työajasta, eikä niitä pidä ottaa mukaan alakohtaisessa vertailussa.

Mielestäni hoitajaliittojen esitys on aivan kohtuullinen ja se pitäisi hyväksyä. Paheneva hoitajapula johtaa palkkakilpailuun, joka on jo alkanut. Hoitajaliittojen esityksellä siihen olisi mahdollista vastata ennakoivasti, hallitusti ja tasa-arvoisesti.

Hoitajapula ei kosketa vain Suomea, vaan heistä kilpaillaan jo kansainvälisellä tasolla. Erityisesti suomalaisten hoitajien ammattitaitoa arvostetaan ulkomailla. Suomessakin hoitajia siirtyy nyt yhä enemmän vuokrafirmojen listoille paremman palkan ja joustavamman työajan houkuttelemina. Se taas johtaa siihen, että vakituisten hoitajien työaikaa kuluu koko ajan vaihtuvien keikkalaisten opastukseen, hoitovirheet kasvavat ja vakihoitajat väsyvät entisestään.

Työvoimapula alalla on järkyttävä ja pahenee koko ajan. Jonot erikoissairaanhoitoon kasvavat, vanhusten tilanne heikkenee, kotipalveluja ei ole saatavissa eikä palvelukotipaikkoja ole tarpeeksi. Väestö vanhenee ja hoivavelka kasvaa koko ajan. Työvoimapula on akuutti.

Hoitajaliitot ovat laskeneet, että heidän esittämänsä pakkaohjelman kustannukset olisivat vuositasolla 306 – 353 miljoonaa euroa. Vuosien saatossa olen huomannut, että valtiolta loppuvat rahat aina silloin, kun puhutaan hoitajien palkoista. Moniin muihin, mielestäni toisarvoisempii kohteisiin, rahaa kuitenkin löytyy kuin ihmeen kaupalla

Vanhuspalveluihin on arvioitu tarvittavan 30 000 työntekijää lisää tämän vuosikymmenen aikana. Lisäksi vanhuspalveluissa on korvattava eläkkeelle siirtyvät.

Nyt on arvokeskustelun paikka. Hyvinvointivaltion olennaisin tunnusmerkki on se, että apua tarvitsevia autetaan ja heikommista huolehditaan. Nyt se vaatii sen, että hoitajien työskentelyolosuhteita ja palkkoja parannetaan tuntuvasti, jotta ala houkuttelisi jatkossakin opiskelijoita.

Pelastaako porotalous meidät tuulivoimateollisuudelta Lapissa?

Torstai 8.9.2022 - Kaisa Juuso

Suomi on tuhansien järvien maa. Meillä on toistaiseksi maailman puhtain ilma ja puhtaat vedet. Näitä me arvostamme itse yli kaiken ja niitä arvostavat myös ihmiset muualla maailmassa.

Jonkin verran maailmaa nähneenä olen jo aikaa sitten ymmärtänyt kuinka arvokas ja säilyttämisen arvoinen luonto meillä on. Usein tuntuu siltä, että monet ikänsä täällä asuneet eivät näe asiaa samalla tavalla. Lyhytnäköiset hyödyt alenevien kiinteistöverotuottojen ja rakennusaikaisten työpaikkojen muodossa syrjäyttävät tarpeen varjella luontoa.

Suomesta on hyvää vauhtia tulossa maatuulivoimateollisuuden uusi kehto. Muualla Euroopassa suuntaus tuulivoimateollisuuden osalta on kääntynyt merelle. Tanska suunnittelee kokonaisen energiasaaren rakentamista aluevesilleen ja Britannian rannikolla on lentokoneesta katsellen havaittavissa satoja tuulivoimaloita. Tuulivoimaa tuotetaan usein ns. mankala-periaatteella eli tuulivoimaloiden tuottama sähköenergia myydään omakustannushintaan eteenpäin omistajille, jotka tekevät sillä ison tilin. Meille jää mittava luontokato ja roppakaupalla muita haittoja.

Puolustusvoimat ovat pystyneet estämään tuulivoimateollisuuden Itä-Suomessa toistaiseksi vetoamalla siihen, että ne häiritsevät tutkia. Myös poronhoitoalueet Lapissa ovat välttyneet tuulivoimaloilta ainakin suurelta osin. Toivottavasti jatkossakin. Pohjois-Norjaan Fosenin niemimaalle ehdittiin rakentaa kaksikin suurta tuulivoimateollisuusaluetta, joiden osalta Norjan korkein oikeus on viime vuonna päättänyt, että ne haittaavat saamelaisten poronhoitoa. Päätöksessä todetaan niiden levittäytyneen porojen laidunmaalle ja että ne tulisi purkaa.

Tuulivoimaa vastustavia kansalaisjärjestöjä on perustettu viime aikoina myös Suomeen ja hyvä niin. Ilman niitä keskustelu jäisi kovin yksipuoliseksi ja haitat suurelta yleisöltä piiloon. Aiheen ympärillä pyörivä salamyhkäisyys on outoa.

Tuulivoimateollisuudella on tietenkin myös puolustajia. Ainakin kaikki ne, jotka laskevat jollain tapaa saavansa niistä taloudellista hyötyä. Monet kuntapäättäjät hamuavat sokeasti kiinteistöverotuottoja, maanomistajat maanvuokratuloja, osa majoitus- ja ravintolayrittäjistä hamuaa asiakkaita, maansiirtoyrittäjät urakoita maa-ainesten kuljetuksessa. Monet kuljetusyrittäjät ja nostopalveluita tarjoavat yritykset ovat myös omalla asiallaan, kun keskustellaan tuulivoimasta. Ei siinä paljon luontoarvot saatikka kansalaisten huolet paina, kun heitä kuuntelee.