Suomelle kruunu?

Torstai 26.7.2012 - Kaisa Juuso

(Julkaistu Pohjolan Sanomissa 8.8.2012)

Suomella on useita mahdollisuuksia EURO-kriisin ratkaisussa; ensin pitää kuitenkin päättää haluammeko jatkaa muiden maiden pankkijärjestelmien tukemista vai emme. Jos jatkamme tätä tahtia, tulee Suomi velkaantumaan ennätysmäisesti ja velkojen takaisinmaksu kaatuu suomalaisten veronmaksajien harteille. Tulemme kokemaan uuden pula-ajan jonka pituudesta ei ole tietoa ja jonka kesto ei ole omassa kontrollissamme.

Toinen vaihtoehto on erota eurosta. Mutta mikä valuutta meillä sitten olisi? Otetaanko markka takaisin ja devalvoidaan niin kuin aina Kekkosen aikana tehtiin. Saadaan vienti kasvuun ja turvataan suomalaisten työllisyys. Samalla kasvaisi suomen ulkomailta ottamien velkojen pääoma, kaikki tuontitavarat mm. bensa kallistuisivat ja kotitalouksien varallisuus ainakin lyhyellä tähtäimellä supistuisi. Pula-aika tulisi tässäkin vaihtoehdossa mutta sen kesto olisi ainakin osittain omassa kontrollissa.

Entä jos kääntäisimme katseen ruotsiin päin? Voitaisiinko ottaa käyttöön suomen kruunu joka aluksi sidottaisiin samaan kurssitasoon ruotsin kruunun kanssa. Tällä estettäisiin valuuttapako suomesta ja vakaannutettaisiin tilanne toistaiseksi. Myöhemmin, tilanteen rauhoituttua, voitaisiin sitten harkita esim. devalvaatiota - yksin, tai yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. EU-sopimuksiin liittyvät ongelmathan ovat yhteisiä kaikille pohjoismaille. Entä kannattaisiko viennin osalta nyt keskittyä toiseen naapurimaahamme eli Venäjään eikä surra sitä, että vienti EU-maihin romahtaisi. Venäjä on isompi valtio kuin kaikki Euroopan maat yhteensä ja meillä on pitkä kokemus ja etulyöntiaseman venäjän kaupassa. Älkäämme uhratko sitä Naton alttarille.

Ero yhteisvaluutasta ei kuitenkaan ratkaisisi kaikkia ongelmia joita EU-sopimukseen liittyy. Suomen valtiolla ja kunnilla tulisi olla mahdollisuus suosia kotimaisia ja alueellisia yrityksiä hankintapäätöksiä tehdessään. Myös perhe-etuuksien maksu ulkomaille olisi syytä ottaa uuteen tarkasteluun. Kansallisen ja EU-lainsäädännön uudistuksia tarvitaan.

Suomi EU-direktiivien syövereissä

Torstai 12.7.2012 - Kaisa Juuso

(Julkaistu Pohjolan Sanomissa 18.7.2012 ja Kemi-Tornio kaupunkilehdessä 20.7.2012.)

EU:n liittymisen myötä Suomi on sitoutunut tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääoman, vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella. Kuulostaa hienolta.

Jotta tämä toteutuisi piti Suomen säätää hankintalaki jonka mukaan kaikista julkisista, tietyn kynnysarvon ylittävistä hankinnoista, pitää julkaista joko kansallinen tai koko EU:n kattava tarjouspyyntö. Eihän tässä vielä mitään pahaa ole. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tärkeimmäksi kilpailuvaltiksi on muodostunut hinta eli yleensä halvin tarjous hyväksytään. Laatutekijöillä, yrittäjän kotikunnalla tai kotimaisuudella ei ole juurikaan painoarvoa. Tämä on pelkästään Torniossa johtanut jo ainakin Hopearannan tragediaan ja Suojapirtin lakkauttamiseen. Pikkuhiljaa myös kaikki vähänkin suuremmat tavarahankinnat lipuvat halvan työvoiman maihin. Ainakin Viron, Liettuan, Latvian ja Puolan yritykset hyötyvät tilanteesta kun taas suomalaiset yrittäjät ja yritykset nääntyvät. Työpaikat katoavat suomesta, talous romahtaa ja pahoinvointi lisääntyy.

Halpatyövoimaa virtaa Suomeen, erityisesti rakennusalalle. Myös hoiva-alalle houkutellaan jo työtekijöitä mm. Virosta. Heille riittää pienempi palkka ja näin he ohittavat työnhaussa suomalaiset. EU-sopimusten mukaisesti he samalla saavat oikeuden suomen korkeampaan sosiaaliturvaan ja perhe-etuuksiin vaikka loput perheestä asuisivatkin esim. Virossa. Esimerkkinä perhe-etuuksista mainittakoon lapsilisä joka Liettuassa on n. 11 euroa/lapsi/kk kun se suomessa on 100 euroa ensimmäisestä lapsesta, 110 euroa toisesta jne.

EU:n ja erityisesti euron myötä pääoma todellakin liikkuu vapaasti. Suomesta poispäin… Taloudellisesti ja sosiaalisesti eritasoisten maiden yhteenliittymässä tapahtuu talouden ”tasaamista” josta hyötyvät nimenomaan ne valtiot joissa työvoima on halpaa ja sosiaaliturva olematon. Suomi ei kuulu näihin.

Suomi on umpikujassa. Motissa. Myönnän, että jälkiviisaus on aina helppoa. Eivät päättäjämme silloin aikoinaan varmaankaan ymmärtäneet mihin EU-jäsenyys johtaa ja Euro-valuuttakin kuulosti aikoinaan oikein hienolta ajatukselta. Kysymys kuuluukin: mitä nyt tehdään? Vetelät on jo housuissa.